Tuli reissattua lasten kanssa oikein urakalla. Olen pelännyt sitä junamatkustamista kahden pienen kanssa, jotenkin kammottaa sellaiset tilanteet että on *pakko* saada kaikki valmiiksi jossain aikataulussa, kun tuntuu että kotioloissa meidän aikataulut aina venyy ja paukkuu, eikä koskaan ehditä mihinkään oikein ajoissa. Siihen lähtemiseen kuluu aina enemmän aikaa kuin on suunnitellut: juoksen edestakaisin pitkin kämppää etsimässä lapaselle kaveria, puhtaita vaippoja ja niihin täytteitä, missä on sideharsot, onko kosteuspyyhepaketti matkassa jos tulee kakka, tarviiko vaihtovaatteita, mitäs jos isommalla tulee pissa housuun... Lähteminen on aina yhtä kaaosta, joten tähän asti reissut (kokoonpanolla äiti + lapset) ovat jääneet tekemättä kun on viime tingassa aina mennyt pupu pöksyyn.

No, meidät kutsuttiin tässä muutama viikko sitten Turkuun viikonloppua viettämään, ja vastasin myöntävästi ajatellen että sittenpä en enää kehtaa perua viime hetken paniikissa sitä, ja tulee lopultakin kokeiltua tuo oma katastrofinsietokyky ja toimintakyky ääritilanteissa. Menimme junalla ensin Lappeenrannasta Pasilaan, ensimmäinen pätkä kesti reilut kaksi tuntia. Pasilassa vaihdoimme junaa, ja aika siivillä tuo pitempikin pätkä tuntui menevän. Perillä Turussa kävelimme asemalta kauppatorille jossa meitä oltiin vastassa. Rattaita ei ollut mukana, kaksi pienintä lasta kulkivat mukana seuraavanlaisesti: Enna 1v oli minulla kantoliinassa takin sisällä, Eetu 3,5v käveli ihan itse ne matkat mitä käveltiin, eli tuon reilun kilometrin asemalta torille ja kotiin mennessä sama matka toiseen suuntaan. Minulla oli lapsen lisäksi kannettavana olkalaukku jossa kaikki tärkeä matkaa varten, (matkaliput, lompakko, vaippoja ja eväitä) laukun hihna kulki Ennan ja minun päiden välistä. Pukemisjärjestys oli tarkka: ensin lapsi liinaan, sitten takki päälle, sitten kaulahuivi ja viimeiseksi laukku :) Eetulla oli selässään oma pieni reppu jossa hän itse kantoi omat lelunsa. Meillä oli vain yksi matkalaukku, kahvallinen perässävedettävä malli, jossa oli kaikkien kolmen matkaajan varusteet.

Turun reissun jälkeen olin niin iloisesti yllättynyt matkan sujuvuudesta, että uskaltauduin vihdoin ja viimein lupautumaan myös reissaamaan junalla Ouluun Eetun kummitädin luo. Matka oli tietysti pitempi kuin edellinen, junassa yhteen suuntaan yli kahdeksan tuntia, joten oli vähintään oletettavaa että hermoromahduksia ja kirkumisraivareita tulisi muutama :-) Mutta ei sen ihmeempiä kuitenkaan. Oulussa olimme perillä kaksi kokonaista päivää, ja matkoihin meni toinen mokoma. Mutta lapset näyttivät nauttivan junamatkustamisesta, jopa Veeran (9v) mielestä se taisi olla ihan jännää, mutta varsinkin Eetun mielestä puuhavaunu oli tosi kiva, ja suurimmat raivokohtaukset tulikin siitä, kun oli tulevan junanvaihdon takia alettava pukemaan päälle ja leikit olivat kesken! Eetu ei vielä kolmevuotiaan ajatusmaailmallaan suostunut oikein ymmärtämään sitä, että junasta on poistuttava juuri sillä sekunnilla kun se asemalle pysähtyy, tai muuten ei pääse sinne minne on menossa. Yritin kyllä selittää hänelle asiaa niin yksinkertaisesti kuin kykenin, mutta lopulta oli kuitenkin pakko vain väkisin kiskoa poika leikeistään pukeutumaan. Ja sitä kirkumista ja rimpuilua riitti, äidillä oli hermot aika kireellä (huonosti nukuttu yö takana ja puoli yötä laukkujen pakkaamista) ja kun rimpuilevaa kolmevuotiasta yrittää väkisin pukea, niin kivasti korvat punoittaa kun poika huutaa kurkku suorana "Äiti sie satutat miuta!!!" koko junavaunun hymistellessä myötätuntoisena takanani. Ainakin toivon että heiltä riitti myötätuntoa... toivottavasti ei kukaan soittanut lastensuojeluun :) Itse ainakin vastaavanlaisissa tilanteissa, kun oma lapsi ei kiukuttele vaan jonkun toisen, tunnen etupäässä myötätuntoa äitiä kohtaan, ja yleensä vertaan aina äidin käyttäytymistä omaani ja ihmettelen "miten se kykenee ottamaan tilanteen noin tyynesti".

Ihan kiva että tuli reissut heitettyä, toisella reissulla oli siis myös "lapsenvahti" eli vanhin lapseni (9-vuotias Veera) mukana, ja sain siis käydä jopa muutaman kerran junan vessassa yksin tai "vain" yhden lapsen kanssa, kun Veera ansiokkaasti vahti pienempiä sisaruksiaan. Junan perhehytti on muuten aivan ehdoton juttu pienten lasten kanssa matkustaessa, suosittelen lämpimästi!