Ajattelin aloittaa tämän bloggaamisen sen takia, että olisi helppo ja nopea laittaa joka päivä muistiin vähän lasten tekemisiä ja mitä pienet ihmeet ovat oppineet milloinkin. Että jäisi johonkin talteen ne pienet suuret asiat, jotka muuten unohtuvat niin pian! No, ei tämä nyt ihan sellaiseksi ole muodostunut... Tuntuu etten osaa edes aloittaa kirjoittamaan jos ei ole mielessä valmista "suunnitelmaa" kokonaisesta, täydellisestä jutusta, jossa on oikeasti joku tärkeä ja merkittävä asia. Tämä ihana perfektionismi taas nostaa päätään... eli en siis ole puoleen vuoteen kirjoittanut yhtäkään entryä siitä mitä pieni Enna (nyt jo kohta 11kk) on oppinut. En ole osannut edes aloittaa kirjoittamaan, jos sanottavaa olisi vain yhden tai kahden lauseen verran.

No nyt päätin että se muuttuu!

Enna on oppinut ryömimään, istumaan, konttaamaan, nousemaan seisomaan, päristelemään, keinuttelemaan päätään hassusti puolelta toiselle, taputtamaan, mättämään kattiloita ja kulhoja keittiön kaapeista lattialle, ja paljon paljon muuta! Kolme hammasta on tullut, ei mitään hajua missä iässä, en muistanut laittaa ylös (kyllähän tuon ehtii myöhemminkin, ajattelin... kyllähän mie nyt sen muistan).

Tästä lähtien kirjoitan AINA kaiken ylös, oli asia sitten miten pieni tahansa! Vaikka vain yksi sana. Lupaan sen. Itselleni.

 
Mahallaan on mukava kelliä!
 
Istua osataan jo aika hienosti, ja tässä jo huterasti seisotaan tukea vasten, ja ihan itse nousin tähän!