Ihana keväinen päivä! Ulkona tarkenee jo pelkässä t-paidassa. Meillä on kasapäin multaa pihalla, koko iso omakotitalon takapiha pitäisi tänä kesänä laittaa kuntoon. Sormet syyhyäisi jo taimikauppoihin ostoksille ja istuttelemaan tuonne pihalle. Pihasuunnitelmakin on ollut jo valmiina melkein kaksi vuotta, ja nyt ollaan siinä pisteessä että pääsisi aloittamaan toteuttamisen. Paitsi että...

Oltiin aamupalalla vasta kymmenen aikoihin, sitten siivoiltiin keittiöstä astiat pois, kävin laittamassa vaipat pesukoneeseen, mies lähti pihalle lapioimaan multaa pojanvesselin kanssa. Sitten vaihtelin vaaville vaipat, imettelin, pikkuinen nukahti syliin ja kannoin hänet kehtoon jatkamaan unia. Äkkiä kuorimaan perunoita, lanttua, porkkanaa, nakkikeitot tulille että ehditään syödä ennen kuin pojanvesseli pitää laittaa päiväunille. Keitto kiehumassa, tässä välissä voiskin imuroida pikaisesti, kun tuota hiekkaa tulee sisään niin julmetusti tähän vuodenaikaan! Sain imuroitua, mies ja pojanvesseli tulivat kohta sisälle ja toivat saappaissaan multaa ja hiekkaa tasan saman verran mitä olin ehtinyt pois imuroimaan. Sitten syötiin, mies meni nukuttamaan poikaa, pikkuinen heräsi, vaipanvaihto ja imetystä. Ihana tyttö, tissillä naureskeli ja yritin saada häntä kikattamaan, kutittelin ja lepertelin, mutta hän hymyilee vain. Miten ihmeessä se mummi onnistuu saamaan tytön kikattamaan joka kerta, mutta minä en koskaan?

Poika nukahti viimein päiväunille, ja pikkuinen myös. Talo oli hiljainen. Mutta jonkun pitää toki olla sisällä jos vauva vaikka herää. Ollapa itkuhälytin, tai miksi en tajunnut pakata vauvaa ulkovaatteisiin ja rattaisiin niin pääsisin itsekin nyt ulos. Ai niin mutta se pojanvesselikin nukkuu sisällä, sitä ei saa sitten millään konstilla nukahtamaan ulos. No, ihan vähäksi aikaa voin toki mennä ulos, edes katsomaan mitä muut ovat saaneet aikaan.

Multakasat on alkaneet hävitä ja piha löytää muotonsa. Herukkapensas on tuotu syksyllä ruukussa vanhalta pihalta, siinä on jo isot silmut. Istutetaan se heti tuonne metsän reunaan!! Ruohosipulissakin oli pari vihreää versoa jo, sekin löysi paikkansa ison kiven vierestä. Välillä pitää käydä sisällä kuuntelemassa ettei lapset ole heränneet. Takaovesta sisälle, itku kuuluu sinne asti... pikkuinen varmasti seitsemännellä vaistollaan tiesi että nyt hänestä ei huolehdita kunnolla, oli itkenyt jo jonkin aikaa kun silmät punoittivat, eikä rauhoittunut ihan heti syliin otettaessa. No tissillä se rauhoittui, nälkähän hänellä jo olikin.

Jo heräsi pojanvesselikin, jostain syystä päiväunilta herätessään itkee aina kauhuissaan, eikä meinaa millään rauhoittua. Sain itkuisen pojan vaivoin suostuteltua pisulle, ja sitten katsottiin ikkunasta kun isi lapioi multaa ulkona. Siihen rauhoittui kun älysi että pääsee itsekin mukaan, puettiin pojalle heti ulkovaatteet päälle ja isin ja isosiskon kanssa taas pihalle lapioimaan. Minä laittelin kahvia kiehumaan ahkerille työmiehille, voi kun ehtisi itsekin jossain välissä ulos, olisi ihana upottaa sormet multaan ja kuokkia, rapsia, istutella ja suunnitella. Kävin huhuilemassa mullanmättäjät sisälle kahville, kahvin jälkeen suunniteltiinkin jo saunaan menoa. Kun vain saisi tämän pienimmän ensin nukahtamaan jollakin konstilla. Menin pojanvesselin kanssa kahden saunaan, mies jäi vaavin kanssa keinutuoliin unettelemaan. Saunan jälkeen pitää vielä jaksaa ripustella vaippapyykit kuivamaan.

Eipä taida näillä kuokkimisilla tänä kesänä multakuume helpottaa yhtään. Onneksi on se pihasuunnitelma tehty aika yksityiskohtaisesti, ehkä tuo mies osaa istuttaa, kaivaa, kuoputtaa, nyppiä, tasata, leikata, kastella, lannoittaa... Minä ja pikku-pööpöti tyydymme tänä kesänä seuraamaan sivusta kun piha valmistuu. Kunhan ilma vielä vähän lämpenee, niin istumme sitten pihalla varjossa, vahtimassa että hommat tulee tehtyä niin kuin pitääkin. Työnjohtohommissa.