2019-11-08T08:28:36+02:00 Blog Integration Feed Generator https://piippa.vuodatus.net/ piippa https://piippa.vuodatus.net/

Juhlissa läsnä olivat Viljan omat sisarukset (Veera 11v, Eetu 5v ja Enna 3v), me vanhemmat, kaikki isovanhemmat, minun Veljeni ja mieheni Veli perheineen, sekä tietysti kunniavieraina kutsutut kummit, Keith, Jyrki, Elina & Kimmo.

Vilja oli juhlan ajankohtana jo 4 kuukauden ikäinen, mutta meitä se ei haitannut, eikä Viljaakaan. Hän hymyilee ihanasti kaikille, ei vielä vierasta, ja osaa jo jutella ja seurustella, ja jopa nauraa kikattaa joskus ääneen. Jaksoi olla hereilläkin aika monta tuntia juhlien aikana, ja onneksi täällä riitti sylittelijöitä. Hurmaava pieni neitokainen, kaikista hankaluuksista huolimatta. (Kerron myöhemmin meidän allergiataistelusta, josta johtuva väsymys oli osasyynä siihen että järjestimme kummijuhlan vasta nyt.)

Kummeiksi olimme pyytäneet ja saaneet hyvät ystävämme, Vilja sai kolme (neljä) kummia (kaksi poikamieskummia ja yksi kummipariskunta). Juhla oli onnistunut, lämminhenkinen ja hetkittäin liikuttavakin. Ainakin Viljan äiti (siis minä) ja yksi kummeista itkeä tirauttelivat vuorotellen, minä lukiessani korttien runoja, avatessani lahjapaketteja (vaaleanpunaisille lahjanaruruseteillekin pitää toki itkeskellä ihan vähän) ja Keke-kummi lukiessaan Viljalle kirjoittamaansa puhetta. Itkeä voit sinäkin, kun luet sen puheen täältä: *snif* Liikuttava ja todella kaunis puhe, kiitos Keith!! Ja Vilja kuunteli niin kovin tarkkaan ja totisena isin sylissä istuen - jotenkin tuntuu että hän taisi ymmärtääkin mitä sanottiin!

Kiitos kaikille juhlijoille mukavasta juhlapäivästä!
]]>

2008-02-26T11:17:00+02:00 2019-11-08T08:27:51+02:00 https://piippa.vuodatus.net/lue/2008/02/nimijuhla piippa https://piippa.vuodatus.net/

]]>

2008-02-26T09:54:00+02:00 2019-11-08T08:27:54+02:00 https://piippa.vuodatus.net/lue/2008/02/vilja-unna-vellamo piippa https://piippa.vuodatus.net/

Siellä oli ainakin tuhat ihmistä, ja kaikki valonheittimet lavalla osoitti muhun ja mie vaan olin siinä ja selitin että "nää on siis ekat harkat missä mie oon, ja vähän huonosti valmistauduin..."

Liittyneekö tämä uni siihen koulutukseeni joka alkaa ensi sunnuntaina, ja jota varten pitäisi lukea sivukaupalla tekstiä, tehdä muutama harjoitustehtäväkin, ja omatunto hieman kolkuttelee kun en ole ehtinyt/jaksanut tarpeeksi keskittyä niihin matskuihin vaan siirtänyt ja siirtänyt sitä lukemisen aloittamista...? :) Toivottavasti en ihan noin dramaattiseen tilanteeseen joudu sen kurssin puitteissa, imetystuen antamista siellä opiskellaan, ja siihen liittyvää asiaa. Ehkä alan tänään jo lukemaan ettei jää viime tippaan.
]]>

2006-08-11T08:23:00+03:00 2019-11-08T08:27:56+02:00 https://piippa.vuodatus.net/lue/2006/08/kamala-painajainen piippa https://piippa.vuodatus.net/

Tyttö on osannut nousta seisomaan ilman tukea jo pitkään, ja pysyykin pystyssä jo jopa kymmenen minuuttia (tai niin kauan kuin mielenkiinto riittää paikallaan seisomiseen). Askelia ottamaan on yritetty houkutella pitkään, ja selvästi on kiinnostanut, mutta ei vielä ole oikein rohkeus riittänyt, vaan kun äiti on kutsunut puolen metrin päästä kädet ojossa että tulepas tänne, niin silloin on alettu hihkumaan ja nauramaan hirmuisesti ja samalla pudottauduttu polvilleen konttausasentoon ja maata pitkin äidin luo. Eilen sitten uskaltautui ottamaan sen ensimmäisen askeleen ilman tukea äidin ojennettuja käsiä kohti - ja aika pian otti jo kaksi. Huomenna otetaan varmaan jo kolme askelta, ja ensi viikolla ehkä lampsitaan koko talo ympäri ilman taaperokärriä. Siitä se lähtee.
]]>

2006-03-10T20:03:00+02:00 2019-11-08T08:27:59+02:00 https://piippa.vuodatus.net/lue/2006/03/enna-kavelee piippa https://piippa.vuodatus.net/

No, meidät kutsuttiin tässä muutama viikko sitten Turkuun viikonloppua viettämään, ja vastasin myöntävästi ajatellen että sittenpä en enää kehtaa perua viime hetken paniikissa sitä, ja tulee lopultakin kokeiltua tuo oma katastrofinsietokyky ja toimintakyky ääritilanteissa. Menimme junalla ensin Lappeenrannasta Pasilaan, ensimmäinen pätkä kesti reilut kaksi tuntia. Pasilassa vaihdoimme junaa, ja aika siivillä tuo pitempikin pätkä tuntui menevän. Perillä Turussa kävelimme asemalta kauppatorille jossa meitä oltiin vastassa. Rattaita ei ollut mukana, kaksi pienintä lasta kulkivat mukana seuraavanlaisesti: Enna 1v oli minulla kantoliinassa takin sisällä, Eetu 3,5v käveli ihan itse ne matkat mitä käveltiin, eli tuon reilun kilometrin asemalta torille ja kotiin mennessä sama matka toiseen suuntaan. Minulla oli lapsen lisäksi kannettavana olkalaukku jossa kaikki tärkeä matkaa varten, (matkaliput, lompakko, vaippoja ja eväitä) laukun hihna kulki Ennan ja minun päiden välistä. Pukemisjärjestys oli tarkka: ensin lapsi liinaan, sitten takki päälle, sitten kaulahuivi ja viimeiseksi laukku :) Eetulla oli selässään oma pieni reppu jossa hän itse kantoi omat lelunsa. Meillä oli vain yksi matkalaukku, kahvallinen perässävedettävä malli, jossa oli kaikkien kolmen matkaajan varusteet.

Turun reissun jälkeen olin niin iloisesti yllättynyt matkan sujuvuudesta, että uskaltauduin vihdoin ja viimein lupautumaan myös reissaamaan junalla Ouluun Eetun kummitädin luo. Matka oli tietysti pitempi kuin edellinen, junassa yhteen suuntaan yli kahdeksan tuntia, joten oli vähintään oletettavaa että hermoromahduksia ja kirkumisraivareita tulisi muutama :-) Mutta ei sen ihmeempiä kuitenkaan. Oulussa olimme perillä kaksi kokonaista päivää, ja matkoihin meni toinen mokoma. Mutta lapset näyttivät nauttivan junamatkustamisesta, jopa Veeran (9v) mielestä se taisi olla ihan jännää, mutta varsinkin Eetun mielestä puuhavaunu oli tosi kiva, ja suurimmat raivokohtaukset tulikin siitä, kun oli tulevan junanvaihdon takia alettava pukemaan päälle ja leikit olivat kesken! Eetu ei vielä kolmevuotiaan ajatusmaailmallaan suostunut oikein ymmärtämään sitä, että junasta on poistuttava juuri sillä sekunnilla kun se asemalle pysähtyy, tai muuten ei pääse sinne minne on menossa. Yritin kyllä selittää hänelle asiaa niin yksinkertaisesti kuin kykenin, mutta lopulta oli kuitenkin pakko vain väkisin kiskoa poika leikeistään pukeutumaan. Ja sitä kirkumista ja rimpuilua riitti, äidillä oli hermot aika kireellä (huonosti nukuttu yö takana ja puoli yötä laukkujen pakkaamista) ja kun rimpuilevaa kolmevuotiasta yrittää väkisin pukea, niin kivasti korvat punoittaa kun poika huutaa kurkku suorana "Äiti sie satutat miuta!!!" koko junavaunun hymistellessä myötätuntoisena takanani. Ainakin toivon että heiltä riitti myötätuntoa... toivottavasti ei kukaan soittanut lastensuojeluun :) Itse ainakin vastaavanlaisissa tilanteissa, kun oma lapsi ei kiukuttele vaan jonkun toisen, tunnen etupäässä myötätuntoa äitiä kohtaan, ja yleensä vertaan aina äidin käyttäytymistä omaani ja ihmettelen "miten se kykenee ottamaan tilanteen noin tyynesti".

Ihan kiva että tuli reissut heitettyä, toisella reissulla oli siis myös "lapsenvahti" eli vanhin lapseni (9-vuotias Veera) mukana, ja sain siis käydä jopa muutaman kerran junan vessassa yksin tai "vain" yhden lapsen kanssa, kun Veera ansiokkaasti vahti pienempiä sisaruksiaan. Junan perhehytti on muuten aivan ehdoton juttu pienten lasten kanssa matkustaessa, suosittelen lämpimästi!]]>

2006-03-05T13:05:00+02:00 2019-11-08T08:28:01+02:00 https://piippa.vuodatus.net/lue/2006/03/matkustelua-pienten-lasten-kanssa piippa https://piippa.vuodatus.net/

Siilip:n esittämään haasteeseen listaamalla omituisia tapojani. Haasteeseen kuului listata viisi omituista tapaa, mutta tähän mennessä olen kaksi päivää ponnisteltuani ja pinnisteltyäni onnistunut listaamaan kolme.

Omituisia tapoja minulta varmasti löytyy, eri asia sitten pidänkö niitä itse ollenkaan omituisina :-) Mutta niinhän se tuntuu olevan itse kullakin. KAIKKI MUUT ovat omituisia, kun tekevät asioita eri tavalla kuin MINÄ.

Joku muu voisi ehkä pitää omituisena sitä, että olen suunnitellut imettäväni tätä jo vuoden ikäistä pienokaistani niin pitkään kuin hän itse haluaa sitä jatkaa, eli en siis ole ajatellut tietoisesti vieroittaa rinnasta. Edellinen "vauvani" vieroittui ilman sen ihmeempiä temppuja jo alle kaksivuotiaana, toivoisin että pääsisin tällä kertaa imetyksessäni edes siihen WHO:n vähimmäissuositukseen, eli 2 vuotta osittaisimetystä :) (ensimmänen tavoite, 6kk täysimetystä on saavutettu). Mutta tätä en siis itse pitäisi omituisuutena, minun mielestäni omituisempia ovat ne, jotka ajattelevat että ihmisen lapsi muka tarvitsisi välttämättä toisen eläinlajin jälkeläisen (vasikan) ravinnoksi tarkoitettua maitoa ;)

Hömhöm, meni saivarteluksi ja ohi aiheesta jo. Asento!

1. Kiillotusneuroosi.

Minulla on pakkomielle jynssätä ja kiillottaa kaikki kiiltävät esineet kodissa: vessan hana, tiskiallas, keittiön hana, vessanpönttö, lavuaari, peili. No, onhan tuo ihan normaalia perussiivousta, mutta kun minä en ole muuten kovinkaan neuroottinen siisteysintoilija - meillä riittää rojua ja myös pölyä. Täällä on suorastaan kodikkaan sotkuista aina, ja ennalta varoittamatta tupatarkastuksessa sohvan alta lasten lelujen ja muun rojun seasta saattaa löytyä puoliksi syöty voileipä siinä missä pissainen kestovaippakin. Mutta tuo hana pitää kiillottaa ja jynssätä usein. Jos ei nyt päivittäin, niin kuitenkin useita kertoja viikossa, joka rakonen suihkutetaan pesuainesuihkeella, jynssätään vanhalla hammasharjalla puhtaaksi, kuivataan ja vielä KIILLOTETAAN mikrokuituliinalla. Tiskipöytäkin taitaa enimmän osan ajasta olla tiskivuoren alla, vaikka se onkin koko komeudessaan 220cm pitkä, niin yleensä niitä astioita riittää pöydän molempiin päihin asti peittämään sen vaakasuoran osan sekä myös altaat. MUTTA! Sitten kun saan tiskit pois, niin taas kiillotetaan. Ensin tiskirätillä, sitten kuivataan froteepyyhkeellä, ja lopuksi mikrokuituliinalla kiilto pintaan. Ja vessanpöntön pesen siis myös ulkopuolelta joka kerta - hammasharjalla rassataan ne pienet välit joihin voi mennä likaa, ja vaikka se olisi niin syvällä että sitä ei silmä erota, niin se pitää hinkata sieltä pois.

2. Liinavaatekaappineuroosi.

Tämäkin on kodinhoitoon liittyvä pakkomielteeni: Minä viikkaan aina käsipyyhkeet samalla tavalla, ensin pituussuuntaan kolminkerroin, sitten toiseen suuntaan kaksinkerroin. Jos mies on viikannut eri tavalla, otan pyyhkeet ulos kaapista ja viikkaan ne uudelleen. Liinavaatekaapistani olen muutenkin neuroottisen tarkka: järjestelen pyyhkeet VÄREITTÄIN pinoihin, ja niiden pinojen täytyy olla aina suorassa. En kertakaikkiaan voi laittaa käsipyyhkeitä kaappiin mitenkään muuten, vaikka olisi kuinka kiire. Oman vaatekaappini järjestyksessä olisi tosiaankin toivomisen varaa, mutta pyyhekaappiani voisin esitellä ihan ilman ennakkovaroitusta vaikka jonkin sisustusohjelman kuvauksissa :-)

3. Jätän aina kahvikuppiin (viimeiseen kupilliseen) pohjalle kahvia kolmasosakupillisen. Tämän mies keksi mun puolesta, kun en itse osannut enää keksiä enempää outouksia kuin nuo kaksi ensimmäistä. Ja omasta mielestäni tämä ei ole edes varsinaisesti mikään tapa, vaan se johtuu vain siitä, että kahvia juodessani minua usein kutsutaan milloin mihinkin lasten toimesta: pyyhkimään pyllyä, niistämään pientä nenää, nostamaan itkevä kontatessaan muksahtanut ja päänsä lyönyt pieni ihminen syliin, tai kaappaamaan joku vaarallinen esine pienen kädestä ennen sen joutumista suuhun... Joskus saatan tosin huomata vaikka pyykkikoneen pysähtyneen, ja lähteä ripustamaan vaippoja kuivamaan, unohtaen täysin että olin juuri juomassa kahvia... Eli minun mielestäni tämä aiheutuu siis enimmäkseen muistin huonoudesta, ja ehkä siitä että pahin kahvintarve on jo ohitettu, ehkä en olisi edes enää tarvinnut sitä toista kupillista, kunhan otin kun tuli keitettyä... Ja kun lopulta palaan pöytään (tai satun kulkemaan sen ohi) ja huomaan kahvinjämäni, se on jo aivan kylmää eikä juurikaan houkuttele hörppäämään.

En keksi enempää. Olen vain kertakaikkiaan niin NIIN tavis :) Huolimatta siitä, että muutamissa asenteissani ja mielipiteissäni poikkean hyvinkin paljon valtavirrasta (mm. kestovaipat, vvv, pitkä imetys, rokotuskriittisyys, uskonnottomuus...) olen ehkä sittenkin aika tylsä tavisäiti. Vain kolme omituista tapaa, eikä nekään oikeastaan niin kauhean omituisia. OMITUISTA!

]]>

2006-01-24T09:10:00+02:00 2019-11-08T08:28:03+02:00 https://piippa.vuodatus.net/lue/2006/01/omituisia-tapojani piippa https://piippa.vuodatus.net/

Synttärisankari tissillä juhlapäivän aamuna, tankkaamassa hellyyttä varastoon rankan päivän varalle :-)


Tässä Enna uudessa lahjapulkassaan, kylläpä olikin mukavaa ja hymy herkässä, kun sisko ja veikka veti pulkassa, sisälläkin!


Tässä avataan aamulla heti puuron jälkeen äitin ja isin antamaa pakettia. Kieli keskellä suuta.


1-vuotistäytekakku maistui Ennalle, ja syöminenkin onnistui aika hyvin jo omalla lusikalla. Äiti vähän auttoi.
]]>

2006-01-22T00:14:00+02:00 2019-11-08T08:28:05+02:00 https://piippa.vuodatus.net/lue/2006/01/synttarijuhlintaa piippa https://piippa.vuodatus.net/

Illalla Enna nousi puuron syötyään ruokapöydän tuolia vasten seisomaan, ja huomasi Eetun tuolille kylvämät suklaakakun muruset. Niitä oli melkoinen kasa, ja Enna näperteli ne kaikki pienillä sormillaan todella näppärästi pinsettiotteella suuhunsa, yksi kerrallaan :) Ja nauroi niin leveästi, taisi olla aika iloinen ja hyvänmakuinen löytö.



Tänä aamuna löytyi myös eilistä hirvipataa lattialta, eetun lautaselta tippunut ohut lihalastu, joka oli yön aikana kuivahtanut koppuraksi, sitäkin Enna vähän aamusella maisteli, mutta äiti otti sen sitten pois, kun se oli aika suolaista ja pippurista noin pienelle. Kaikki menee suuhun mitä lattialta löytyy, onneksi ei ole allergioita!]]>

2006-01-08T23:24:00+02:00 2019-11-08T08:28:08+02:00 https://piippa.vuodatus.net/lue/2006/01/neliveto-nousi-takajaloilleen piippa https://piippa.vuodatus.net/

 
Töyhtötiainen

 
Kuusitiainen

 
Sinitiainen

]]>

2005-12-13T13:01:00+02:00 2019-11-08T08:28:10+02:00 https://piippa.vuodatus.net/lue/2005/12/lisaa-kuvia-lintulaudan-vierailijoista piippa https://piippa.vuodatus.net/

Ensimmäiset vieraat olivat tietysti talitinttejä. Niitä riitti. Muutamaa viikkoa myöhemmin mies bongasi - ja valokuvasi - kolme viherpeippoa! Lumen ja pakkasten tultua olen seuraillut päivittäin myös sinitiaisia, hömötiaisia, kuusitiaisia ja töyhtötiaisia.

Tässä viherpeipot, toisessa kuvassa hömötiainen, joka pienen kokonsa ansiosta pääsi parhaille apajille - työntyi lintulaudan sisään ihan koko lintu, ja siellä istua kökötti syömässä, samalla pöllyttäen siivillään kaikki siemenet maahan.
 

Joka aamu istun tuohon ikkunan eteen kahvikupin kanssa, ja saan ihailla tiaisten tanssia lintulaudalla ihan muutaman metrin päästä. Pari viikkoa sitten siihen ilmestyi myös muutama keltasirkku, ja viime viikolla punatulkkuja. Eilen minua ilahdutti ikkunan takana kokonainen parvi maassa hassusti "taapertavia" keltasirkkuja :) Niin, ne eivät lennähdä lintulaudalle ja siitä pois kuten tintit, vaan varovasti maata pitkin matelemalla lähestyvät kohdetta, ja nokkivat maasta lintulaudan alta jyviä, jos siinä vain sattuu olemaan purtavaa.

Viherpeipoilla näyttää olevan myös oma persoonallinen tapansa ruokailla - ne yksinkertaisesti istuvat ja syövät siinä lintulaudan reunalla, hievahtamatta. Niin kauan kuin ruokaa riittää, tai niin kauan kunnes säikähtävät jotain. Kiehtovaa huomata ihan itse, miten erilaisia tavoiltaan eri lintulajit ovat! Tämän olisin kaiketi löytänyt jostain kirjastakin, mutta arvatkaa vain olisinko muistanut sitä viittä minuuttia kauempaa.

Tässä punatulkku ja keltasirkku, vierekkäin ja sulassa sovussa ruokailemassa.
 

Harakat ovat päivittäisiä vierailijoita (eivät niin toivottuja, kun meinaavat kaataa koko lintulaudan), samoin närhet. Närhet ovat kyllä näyttäviä otuksia, vaikkakin maineensa mukaisesti rohmuavat laudan hetkessä tyhjäksi. Arkojakin ne ovat, pienestäkin käden liikahduksesta lehahtavat läheiseen kuuseen turvaan odottamaan, ja sitten saa odottaa monta minuuttia että uskaltautuvat takaisin. Närhestä pitää vielä ottaa kuva, samoin noista eri tiaisista.

Eetu, 3v. muuten tunnistaa noista jo ainakin talitintin, hömötiaisen, punatulkun ja närhen :) Olen otettu, minulla on kyllä aika fiksu poika ;) Ehkä siitä tuleekin samanlainen luonnonystävä kuin äidistäänkin.
]]>

2005-12-12T23:35:00+02:00 2019-11-08T08:28:12+02:00 https://piippa.vuodatus.net/lue/2005/12/lintulautaelamaa piippa https://piippa.vuodatus.net/